Tunisialaisittain virkatut lapaset

Syksyn hittejä käsityöpuolella ovat erilaisista verkkomaisista langoista neulottujen huivien lisäksi olleet tunisialaisella vikkuukoukulla työstetyt lapaset. Tunisialainen koukku on kuten tavallinenkin virkkuukoukku, mutta siinä on kaksi päätä. Erikseen on vielä koukkuamiskoukku tai marokkolainen koukku, jossa on yksi koukku ja pidempi varsi, kuten pitkissä neulepuikoissa.
Innokkaana uuden testaajana oli pakko testata kumpaakin hittiä. Verkkolangasta neulominen oli ihan viihdyttävää, mutta yhden huivin jälkeen oli helppo todeta, ettei se ollut minun juttuni. Aivan liian pitkäveteistä toimintaa. Eivätkä röyhelöhuivit onnistuneet hurmaamaan minua. Värit kyllä ovat hienot, mutta jotenkin lopputulos on hieman liian tätimäinen. Onneksi sen testihuivin sai annettua jouluna lahjaksi. Varastossa on kuitenkin pari kerää Tonia-nimistä lankaa, koska haluan kokeilla, mihin kaikkeen muuhun röyhelöä voi käyttää somisteena.

Lapaset olivatkin sitten paljon mukavammat. Koukku löytyi Poppelista ja ohjeet Poppelin blogista. Koukun mukana tuli kuvalliset ohjeet virkkaamiseen, joten tekniikan oppiminen onnistuu kokeneemmattomaltakin helposti. Tekniikka on siitä mukava, että virkata voi vaikka selällään ja työhön voi yhdistellä erilaisia lankoja rajattomasti. Itse käytin paksumpana lankana vaalean vihreää Eskimoa ja leijonankeltaista Easyä ja ohuempana lankana paksua puuvillalankaa, jonka nimeä en enää muista, mutta Titityystä se oli.

Kärkikavennuksiin kannattaa kiinnittää tosissaan huomiota, keltaisemmissa lapasissa kavennukset on aloitettu hieman vääristä kohdista, joten käytössä lapasen kärki hieman kiertää kämmenen puolelle. Eli kavennukset olisi kannattanut aloittaa pari silmukkaa enemmän kämmenselän puolelta. Tällaisinaankin käyvät kyllä hyvin, ovat minulla käytössä lähinnä koiran kanssa ulkoillessa.
Samaten kavennuksien väleissä kannattaa olla tarkkana ja kiristää lankaa kunnolla, ettei kavennuksien väleihin jää rakoja.

Eilen illalla tuli taas huomattua kuinka draamantajuisia harjikset osaavat olla. Leikittiin Milon kanssa noutoleikkiä kun yhtäkkiä koira päästää kauhean kimakan ja hätääntyneen vinkaisun. Moni olisi varmaan jo ollut sydän kurkussa, että mitä kamalaa satui, mutta jo näiden muutaman vuoden kokemuksella osasin olla vähän skeptisempi. Ja kun sitten menin rauhassa katsomaan tilannetta, niin syyksi tuohon kirkaisuun oli Milon otsatukkaan tarttunut maalarinteipinpala! En eden käsitä mistä ja miten Milo oli siihen onnistunut itsensä sotkemaan, koska en onnistunut löytämään mitään mistä teippi olisi voinut irrota ja rullat säilytän omassa laatikossaan silloin kun en niitä käytä. Mutta eipähän tule aika pitkäksi kun elää harjiksen kanssa.
Lopuksi vielä kuva tästä pikku hurmurista. Kuka voi vastustaa tätä naamataulua?