Piaf ja näyttely treenit

Haa, olen ihan täpinöissäni! Äitini sai työpaikaltaan tarjousliput kahdelle teatteriin ja koska äiti ei itse ole teatterin ystävä än antoi liput minulle. Sisko kovasti harmitteli ettei työharjoittelultaan päässyt kaveriksi, joten sijaiskärsijäksi joutui sitten avokki. Ja sitten eilen kävimme avokin kanssa kaupunginteatterilla katsomassa Piaf-musikaalin. Nimestä jo saattaa arvata, että näytelmän aiheena oli kuuluisa ranskalainen laulajatar. Tämän elämän vaiheista en ole kyllä kovin perillä, mutta silti esitys oli silti tunnelmallinen ja koskettava. Nimi roolin Raisa Vattulainen sopi rooliin loistavasti ja tulkitsi minun mielestäni laulut hyvällä dramatiikalla. Avokki tosin valitti ettei Vattulaisen äänessä ollut edes vibraa. Tätä minä en kuitenkaan huomannut, mutta täytyykin tunnustaa, että avokki se meistä enemmän musiikkiasioista ymmärtää. Minusta ja lähellä istuneista oli kuitenkin hämmästyttävää miten Vattulainen pystyi ensin laulamaan kovaa ja kirkkaasti, hetken päästä itkemään ja huutamaan ääni käheänä ja sitten taas laulamaan.

Muutenkin Piafin roolisuoritukset olivat hyviä, joukossa oli jopa muutama helmi. Varsinkin nuoret pääsivät näyttämään taitojaan. Nyt harmittelen etten älynnyt ostaa käsiohjelmaa, josta tarkat roolitukset olisivat selvinneet. Toki vakio näyttelijät tunnistaa, mutta Piafissa oli mukana myös muutama vieraileva näyttelijä.
Näin itsekin teatteria harrastaneena ja kaupunginteatterilla harjoittelussa olleena on aina mukava käydä nuuhkimassa näyttämösalien tuoksua ja aistimassa teatterin taikaa. Avokkia saan seuraavan kerran yrittää mukaan vuoden kuluttua, mutta itse täytyy keväällä mennä katsoman Veljeni leijonamielen tulkinta.

Tänään illasta olivat sitten vuorossa Jyväskylän harjisporukan järjestämät näyttely-treenit. Milonkin kanssa päätimme mennä sinne säheltämään, että jos ensi kesänä turkin kasvettua takaisin mentäisiin kehiin. Uuden pennun kanssa onkin sitten näyttely touhut tarkoitus aloittaa heti ja näihinkin harjoituksiin. Käpelöinnit Milo kestää hyvin ja antaa vieraidenkin tutkia melkoisen hyvin, sensijaan malttaminen on kovasti heikkoa ja Milo tahtoisi hirmuisesti tutustua kaikkiin muihin paikallaolijoihin. Samaten seisottamista ja vierellä kulkemista täytyy harjoitella myös kotosalla, nyt ainakin vieressä mentäessä vedettiin varsinkin alussa kuin pieni varaani. Onneksi loppua kohden väsähtäminen tasoitti menoa. Silti epäilen että tuleeko vasempaan käteen rakko hihnan pitelystä! Nyt ainakin kihelmöi siihen malliin että moinen saattaa yön aikana noustakin. Harjoitukset ovat nyt joka toinen sunnuntai klo17-18. Pitää katsoa malttaako ensi kerralla mennä, kun pikku herran olisi määrä muuttaa sinä viikonloppuna meille.