Mustikkametsä ja häälapaset

Huh hellettä, mutta ei saa valittaa. Onhan se kiva että Suomessakin on kerrankin lämpöistä. Ja ihania ukkosiakin on paukutellut. En siis tarkoita että tuhoja tekevät ukkoset olisivat ihania, vaan se raikas tuoksu mikä ilmassa on aina ukkosen jälkeen.

Viikonloppuna juhlittiin isän ja Ethelänmiehen synttärit. Hyvin kosteat sellaiset. Eikä siitä sen enempää kuin että hauskaa oli :) Ja tietysti kana herätti hilpeyttä.

Siinä jossain välissä isä sai kuitenkin päähänsä että hän haluaa vanhankunnonajan mustikkapiirakkaa, joka on tehty siis pullataikinapohjaan. Eikös siitä sitten sisko ja minä suunnattu tutulle mustikkapaikalle piirakkamarjoja hakemaan. Harmiksemme saimme kuitenkin todeta ettei tutulla paikalla ollutkaan kummoista mustikkasatoa :( liekö joku ehtinyt ensin, tai sitten kevään hallat palelluttivat kukat. Hyvä että saimme ämpärin pohjan piiloon.

Onneksi äiti löysi pakkasesta mustikoita, joiden joukkoon sitten sotkimme tuoreet marjat ja yhteissurvos riittikin sitten pellilliseen mustikkapiirakkaa.

Täytyy tunnustaa etten aiemmin ollutkaan tehnyt tällaista "ehtaa" piirakkaa, vaan aiemmin olen käyttänyt murutaikinaa. Yllättävän hyvälle piirakka kuitenkin maistui näinkin. Ja kerrankin onnistuin annostelemaan perunajauhon oikein!

Seuraavalla kerralla voisi kyllä koittaa tehdä pohjan vielä ohuemmaksi.

Projekti-puolella olen pyöritellyt mielessäni, että mitähän sitä tekisi seuraavaksi? Enkä millään keksinyt mitään vaan aloittelin ja purin monen monta pientä työtä.

Sitten keksin että voisin tehdä piakkoin avioituvalle tuttavapariskunnallemme häälahjaksi kirjoneulelapaset. Hyvä idea kyllä, mutta saattaa tulla kiirus. Häät kun ovat jo 25. elokuuta.... ja elokuussa on muutakin äksöniä    kuin vain neuloa... 8. pvä alkaa koulu ja pitäisi valmistautua muuttoon...

Eli varmaan parempi, että lopetan kirjoittelun ja laitan puikot heilumaan?

Mistä se kana...?!

Tulipa tässä kerran viime viikolla läpällä heitettyä siskon poikakaverille, Ethelänmiehelle, että näytän sille mistä kana pissii.. En kyllä täysin enää muista missä tilanteessa ja miksi. Ja muistelisin luvanneeni hommata hänelle sen demonstraatio kanankin. :P
Sepä on helpommin sanottu kuin tehty. Mutta onneksi voi aina hieman kieroilla :D missään kun ei puhuttu pitäisikö kanan olla oikea kana.. siispä käsityöimmeisenä pääsen taas hieman piruilemaan Ethelänmiehelle, kun hän nyt loppu viikosta tulee siskolaan kyläilemään!

Minäpä nimittäin virkkasin hänelle pikkuisen kana amigurumin :)

Soma kanasesta tuli, vaikka heltta, nokka ja koivet  ovat hieman väärän väriset koska käytin löytyneitä jämälankoja pieniin kappaleisiin.

Helppo kana syntyy yhdestä perus pallosta (pää) ja toisesta hieman isommasta pallosta, jota päätellessä venytetään hieman, jolloin kanalle saadaan pyrstö.

Pyrstön "venytys" onnistuu parilla lisä kerroksella ja viimeistely suoritetaan muotoilemalla täytevanua.

Niskassa kanalla on pieni metalli lenkki, johon olisi tarkoitus tulla avaimenperälenksu, jotta kanaa voi halutessaan käyttää avaimenperänä.
Siivet ja silmät tein tälläkertaa mustalla puuvillalangalla.

Koivet, heltta ja nokka on tehty vapaavirkkauksella. Koivet ovat kyllä niin kippurassa ettei niistä tyyliä näe :( mutta niihin on ensin luotu 10kjs, sitten on palattu 3ks, luotu 4kjs, palattu 3ks, luotu 4kjs, palattu 3ks ja sitten yhdistetty ensimmäisen varpaan tyveen ja menty kiinteilläsilmukoilla aloitus ketjusilmukoiden loppuun asti.

Heltassa on tehty ensin myös 10kjs ketju ja sitten samaan tapaan muotoiltu heltan harjanteet kuin varpaatkin.
Nokka on pieni kartio.

Sieltä se kana pissii xD

Milo himoitsee kanaa

Siskon kanssa kipaistiin myös Titityyn kiihtyvässä alessa...

Mukaan tarttui 4 vyyhtiä BC Garnin Soft Silkiä, kauniina sinisenä. Yllättävää kyllä, sillä yleensä hamstrailen vihreitä lankoja... mutta sinisetkin ovat ihania... nyt mielessä on alkanut pyöriä sitten keltainenkin... Jee lisää värejä!
Ainakin alustavasti mietin että näistä voisi syntyä jonkinlainen jakku.. ehkä 3/4 hihainen.. ylhäältä alas neulottava... mutta pitää nyt tutkailla ensin löydänkö mallia, sovellettavaa vai teenkö omasta päästäni.

Sukka-asiaa

Pakko täälläkin hehkuttaa! Olen saanut siskoni innostumaan neulomisesta ja vieläpä sukkien neulomisesta!

Viime talvena sain siskon neulomaan itselleen tuubin. Paksuillapuikoilla ja langalla tietty. Ja projektin jälkeen sisko myönsi ettei se neulominen ollut niin kamalaa kuin hän kouluajoilta muisti. Sitäpaitsi hänelle ostamani puupuikot sopivat hänen käteensä vanhoja metalli- ja muovipuikkoja paremmin. Niillä neuloessa siskon kädet olivat tulleet todella kipeiksi. Nyt puupuikoilla ei mitään!
Olin vielä ostanut Titityystä neliskanttiset puikot, koska niiden sanotaan olevan pyöreitä ergonomisemmat neuloa. Itse en ole eroa kyllä huomannut.

Sitten tässä kesäkuussa kun sisko oli meillä kyläilemässä kannoin siskolle villasukkani ja kysyin, josko hän viitsisi ne jälleen parsia. Uskokaa tai älkää sisko meillä sukat parsii! Ja hyvin parsiikin. Niitä reikiä parsiessaan sisko sitten kysyi että jos hän neuloisi minulle sukat, niin heittäisikö nämä moneen kertaan parsitut pois? Tietty tartuin tähän. Ja nyt ne sitten ovat jo valmiit!

Siskon tekemät villasukat. Ohuesta Zauberballista 2,25 puikoilla minun ohjeideni varassa. Mutta hyvät niistä tuli. Siskon käsiala on siisti ja tasainen. Bambuiset puikot sopivat hänelle hyvin.

Vasemmalla siskon tekemät uudet sukat, oikealla vanhani. Ties miten monta vuotta vanhat ja moneen otteeseen parsitut. Jalkapohjista ei taida olla enää mitään jäljellä, muuta kuin parsittua. Ja paikkojakin on parsittu moneen otteeseen...

Parasta on että tänään käytiin Poppelissa ostamassa siskolle lisää sukkalankoja, jotta hän pääsee neulomaan lisää! Näin se neulomisharrastus leviää :D

Mihin se aika katosi?

Niinpä niin. Vasta äsken kyhäilin kesän ensimmäistä postausta ja nyt ollaan jo heinäkuun puolivälissä.. enkä tuossa välillä ole saanut postattua yhtään mitään :( se ei tietenkään tarkoita ettenkö olisi saanut valmistakin, ei vain ole ollut aikaa ja tietysti se kamerattomuuskin häiritsee. En vain viitsi aina postailla pelkkiä tekstejä vaan kuvat olisivat kivoja!

Lyhyesti kesäkuu meni koiraharrastuksissa. Poikien kanssa kierrettiin mätsäreitä ja kuun lopulla osallistuttiin Milon kanssa Laukaan  näyttelyihin. Pessimistisestä odotuksestani huolimatta Milo sai EH:n ja tuomari arvosteli pojan seuraavanlaisesti: Pieni, mutta aika voimakas uros. Hieman kookas, järeä pää. Hyvä purenta. Tummat silmät ja luppakorvat. Riittävä kaula. Hyvä selkä ja kulmaukset takana. Eteenpäin työntyvä hartialinja, joka voisi olla raamikkaampi. Liikkuu leveästi edestä, mutta vakaasti. Hieman lyhyt askel sivustakatsottuna. Turkki voisi olla enemmän laskeutuva. Mukava luonne.

Kieli voi olla hieman kankea, mutta tuomari oli ruotsalainen ja arvostelukin ruotsiksi ja näin näyttelyssä olleet kääntäjät arvostelun käänsivät.
Milosta ei nyt ole siistiä kuvaa, joten laitetaan kuva 7kk vanhasta Jedistä, jonka kanssa olisi tarkoitus kierrellä näyttelyitä enemmänkin.

Jedi on kyllä kasvanut ja komistunut hirveästi. Oiean puoleinen korva vaan ei tahdo jäädä pystyyn, siksi korvat ovat edellen karvattomat. Kesäkuun alussa Jediltä poistettiin 4 maitokulmuria, ja siitä huolimatta pojalla on suu täynnä hampaita.

Leikkauksen jälkeen tyyppi oli uninen. Kotona huomasin, että hoitohenkilökunta oli merkinnyt laskuun Jedin olevan puuteri... onhan tuota runkokarvaa, mutta ei nyt puuteriksi asti!