RIP Penni

Sain eilen illalla äidiltä soiton, että Penni, vanhin vanhempieni luona asuvista kissoista varoi yhtä jalkaansa.

Äiti vei Pennin tänään aamulla eläinlääkärille, jossa todettiin että Pennin jalka oli niin pahassa kunnossa, että se olisi vaatinut isoa leikkausta. Äidin itkuisesta soperruksesta ymmärsin, että ilmeisesti akilesjänne oli poikki ja luu murtunut pitkältä matkalta. Joten rakas kissa-vanhus oltiin laitettu ikiuneen.

Ainoa lohtu tässä on, että Pennin ei tarvinnut kärsiä pitkään vaan pysyi terveenä ja hyvin voivana aivan loppu metreille. Hienoa oli, että Penni luotti vanhempiini niin, että haki apua heiltä, eikä vain mennyt metsään kuolemaan itsekseen.

Penni 1998-2013

Penniä jäämme kaipaamaan, hän oli hyvä kissa, joka aikanaan täytti aukon perheessämme mummoni nukuttua pois. Penni jätti monta iloista muistoa ja leivonta arpea. Ensimmäinen kissa elämässäni, ja  kuten Hirmu ja Niko jo osoittavat niin ei viimeinen.

Penni syö kalaa, Saku ihmettelee

Kaukaa kuulet sen

Kilahduksen avaimen

Kaukaa kuulet sen 

Kolahduksen veneen airojen

Vierestä kuulen sen

Kurnautukses tietäväisen

Vierestä katson kun

Marssit paikalles veneen nokkaan

Yhdessä soudamme

Vielä kerran sulle kalaa pyytämään